lauantai, 19. tammikuu 2019

Unelmia

Hei vain taas ihmiset.

  Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki on rauhallista ja kiire ei ole mihinkään? Voi vain istua sohvalla kääriytyneenä huopaan, lukea hyvää kirjaa ja tuijotella ulos lumisateeseen.
Jos te tiedätte, niin onnea. Minä en oikeastaan koskaan pysty vain rauhoittumaan paikalleen ja miettiä tyhjiä ajatuksia teekupin kanssa. No en ainakaan nykyään.

  Perheeni lähti taas Juankoskelle korjaamaan taloa, mutta tällä kertaa en pystynyt lähtemään mukaan. Olin niin kuollut rasittavasta kouluviikosta, että päätin jäädä kotiin pelleilemään itsekseni aivot untuvilla. Lepopäiväkö?
Eehei. Heti kun jaksoin nousta ylös sängystäni mukavan nettikirjan seurasta (Noin klo. 10.30... Hehhee) aloitin päiväni kaupunkireissulla ja kirpputoreilla, jonka jälkeen siivosin talon, pesin pyykit, tiskasin, pyyhin pölyt, lähetin työhakemuksen ja epäonnistuin leipomisessa. Lopulta kun kyllästyin touhuamiseen luin loppupäivän kirjaa, leikin kasvonaamiolla ja kynsilakalla ja tuijotin tyhjyyteen teekupin kanssa jääkylmällä parvekkeella. 

 

IMG_20181231_144601%5B1%5D.jpg

 

  Vähän aikaa pidin itseäni toivottomana työnarkomaanina, joka ei pysty rentoutumaan kunnolla edes puoleksi tunniksi (Niin kuin kaikki ystäväni ajattelevat). Sitten parvekkeellä seisoessani huomasin että oloni oli paljon parempi kun aamulla. Saatoin seisoa ainakin vartin vain oman tyhjän pääni kanssa ilman, että minulla oli kiire yhtään minnekkään. Ilmeisesti se kaikki touhuaminen sittenkin rauhoitti minut. Saatoin olla aivan yksin ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä, huudattaa musiikkia aivan liian kovalla isäni kaijuttimista (Se oli tosin siksi, että en varmasti kuulisi yläkerran ah niin ihastuttavaa hanuristia) ja hiippailla kotona täysin epäsosiaalisena. Hetken aikaa mietin mitä kaikkea olisin voinut tehdä jos olisin pystynyt viettämään koko päivän ilman töitä ja huolta tulevista kokeista, mutta tiesinn, että silloin minusta olisi tuntunut etten olisi saavuttanut yhtään mitään. Olen kokeillut sitäkin, enkä pidä siitä oikeastaan yhtään.

  Kaikkein parasta päivässä oli, että se tyhjä ja rauhallinen olo säilyi koko illan. Yleensä pääni suorastaan kuhisee sekavista ajatuksista, mutta nyt se on täysin rauhallinen. Tavallisesti vain roikun mukana nopeatempoisessa tapahtumien infernossa ilman, että saan aikaa itselleni. Siksi kaipaan hyvin usein yksinäisyyttä ja rauhaa, mutta omalla tavallani. Käytän päiväni johonkin hyödylliseen ilman, että minun pitää tavata ketään tai puhua kenellekkään. Se on minulle omaa aikaa ja nautin siitä enemmän kuin mistään muusta. Se antaa minulle taas voimia palata arkeen ja tavata täysin helvetilliset maanantait. 

 

When the days are cold
And the cards all fold
And the saints we see
Are all made of gold

When your dreams all fail
And the ones we hail
Are the worst of all
And the blood`s run stale

I want to hide the truth
I want to shelter you
But the beast inside
There`s nowhere we can hide

No matter what we breed
We still are made of greed
This is my kingdom come
This is my kingdom come

When you feel my heat
Look into my eyes
It`s where my demons hide
It`s where my demons hide
Don`t get too close
It`s dark inside
It`s where my demons hide
It`s where my demons hide

En tiedä olenko laittanut nämä lyriikat ennenkin johonkin tekstiini, mutta laitan nämä silti nyt uudestaan, koska Imagine Dragonsin Demons on yksi sävähdyttävimmistä biiseistä jota olen koskaan kuunnellut.

Saga

keskiviikko, 16. tammikuu 2019

Loputtomasti aikaa

  No hei ihmiset.

  Joulu tuli ja meni. Joulukuusi raahattiin sisään ja sitte taas ulos. Ennen kuin edes huomasikaan, ihmettelenkin taas koulunpenkillä fysiikan ja matikan kummallisuuksia. Joulu itsessään meni ihan hyvin. Hyvässä seurassa on vain se huonon puoli, että aika menee ihan liian nopeasti. Valvomme velipuolen kanssa pitkälle yöhön ja katselimme huonoja jouluelokuvia. Pidän valtavasti siitä, että hän on oikesti läsnä koko ajan ja hänen kanssaan voi puhua melkein mistä vain. Aina ei tarvitse edes puhua, vaan saatoimme vain istua vierekkäin ihmettelemässä omia ajatuksiamme, kunnes jompikumpi sanoi jotain hervotonta. Riehuimme ulkona leikkien lumisotaa ja ajoimme potkurilla. Kuumaa kaakaota ja korttipelejä. Paras talvi hyvin pitkään aikaan.

  Minua ei oikeastaan edes harmittanut paljoa koulunpenkille palaaminen. Joulutodistukseni oli loistava ja keskiarvo mukavasti yli yhdeksän. Olen melko ylpeä siitä. Koulussa olo oli joskus kuin kissalla koirien keskellä. Suhtaudun edelleen varovasti ihmisiin, enkä kamalasti juttele kenellekkään muulle paitsi parhaalle ystävälleni. Minusta saa hyvin helposti kylmän ja töykeän kuvan, vaikka olen kaikkea muuta. Olen kuitenkin vähitellen alkanut rentoutua ja saatan jopa jutella muutamille tytöille luokaltani. He eivät todellakaan ole niin kamalia, kuin kuvittelin. Eivät ollenkaan.

 

IMG_20180821_201534%5B1%5D.jpg 

  Koulupsykologin ja kuraattorin luona käynnit ovat todella auttaneet minua, vaikka joskus epäilinkin sitä. Olemme viikonlopun ja maanantain Juankoskella korjaamassa äitipuoleni omakotitaloa. Huomaan että olen oikeasti kasvanut siitä pelokkaasta ja arasta nuoresta naisenalusta, joka joskus olin. Ennen tänne palaaminen ahdisti aina suunnattomasti, mutta nyt huomaan oloni olevan kotoisa. Sisarukseni ja monet tutut ovat tulossa auttamaan talon kunnostuksessa, ja odotan sitä innolla. Minä luultavasti toimin täällä apukokkina ja juoksutyttönä, niin kuin yleensäkin. Rakastan maalaamista ja touhuista ja juuri sitä pääsen tänään tekemään. Minua tosin säälittää peittää kaikki äitipuoleni tekemät kauniit maalaukset, jotka koristavat melkein kaikkia sisäseiniä. Olohuoneessa oli feenikslintu, makuuhuoneessa susilauma ja toisessa makuuhuoneessa hevonen, joka on tosin vielä tallella. Eteiskäytävää koristi upea savanni, josta on jäljellä enää seepra, leijona ja puolikas norsu. Kohta nekin ovat poissa, kun rupean maalaamaan ovia.

 

IMG_20181027_102647%5B1%5D.jpg

 

  Vaikka Punkaharju onkin tavattoman kaunis ja luonnonläheinen paikka, tunnen itseni vieläkin hieman vierailijaksi. Molemmat vanhempani ovat Louhelta ja isäni sukujuuret ovat karjalasta. Se tekee minusta tietyllä tapaa paikkakuntalaisen, mutta silti pidän enemmän uteliaista savolaisista, sillä olen itse hyvin paljon samanlainen kuin he. Olen elänyt melkein neljätoista vuotta Kuopion karussa ja hieman jopa synkeässä maisemassa ja kaikesta huolimatta en vaihtaisi sitä mihinkään. Tiedän kuitenkin, että ajan kanssa totun kyllä uuteen kotiseutuuni, mutta joskus leikitellen ajatuksella, että voisin aikuisena asua Pisankoskella keskellä metsää ja täysin omassa rauhassani. Olen totaalinen luonnonlapsi, enkä sovi kaupungin vilkkeeseen ja vilinään pitkäksi aikaa kerrallaan. No... aina voi unelmoida. Aina unelmat eivät toteudu, mutta niitä miettiessä tuntuu siltä, että aikaa on loputtomasti. 

 

Is there a time to run for cover
A time for kiss and tell
Is there a time for different colors
Different names you find it hard to spell
Is there a time for first communion
A time for East Seventeen
Is there a time to turn to Mecca
Is there time to be a beauty queen
Here she come, oh oh
Beauty plays the clown
Here she comes
Surreal in her crown
 
George Michael vaan sopii aina joka ikiseen hetkeen.... 
 
Saga
Kirjoitettu 10.1.2019

 

perjantai, 11. tammikuu 2019

Matkoilla

Hei!

 

  Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet melkoista vipinää. On ollut mummin muutto, veljen luona vierailua ja käyntiä pohjanmaalla. Viikkoja tähdittää järkyttävän määrä kokeita ja muita koulujuttuja. Vapaata aikaa ei siis kamalasti liikene sellaisille asioille kuin kaverit, kirjoitus tai käsityöt. Luojan kiitos kohta on loma... Sitä tarvitaan taas aika kipeästi.

  Yleensä koulu on ollut minulle tärkeimpiä prioriteetteja, mutta nyt kiinnostus on aikalailla pohjamudissa. Ensiviikolla on neljä koetta ja sen jälkeen on enää parin isomman jutun loppusilaukset ja se on sitten tämän vuoden osalta siinä. Ei vaan millään jaksaisi lukea kokeisiin kun voisi tehdä paljon hauskempiakin juttuja. Olen kepittänyt itsestäni viimeisenkin pisaran minkä vaan irti saan. Turhankin monta yötä on vietetty kahvikupin ja koulukirjan seurassa. Ei vaan enään maistu oikein miltään.

 

IMG_20181027_104534%5B1%5D.jpg

 

  On se kuitenkin hankala uskoa että kohta on jo puolet kasiluokasta käyty. Tähän mennessä se on mennyt aikalailla loistavasti. Ei ehkä aivan ruusuilla tanssien mutta melkein. Kohta pääsen siihen osaan elämässäni, jota olen odottanut loputtoman tuntuisen ajan. Mopokortit, kesätyöt, lukiot ja kaikki sellaiset hauskat asiat. Joskus tiesin jo tarkalleen, mitä elämältä halusin ja olin innokas näkemään tuleeko se tapahtumaan. Olen kuitenkin huomannut, että vaihtoehtoja on aivan valtavasti ja monikin on alkanut tuntua houkuttelevalta.

    Jonkun aikaa sitten olin aivan varma, että haluan olla eläinlääkäri. Se on oikeastaan edelleenkin päällimmäisenä mielessä, mutta olen myös alkanut kiinnostua paljon kirjoittamisesta ja taiteesta. En ole ollenkaan varma onnistuisinko sillä hankkimaan elantoni, voi olla että ne jäävät vain harrastukseksi. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta sen tiedän että kärsivällisyyteni ei riittäisi mihinkään sen suurempaan kuin harrastukseen.

 

IMG_20181027_102346%5B1%5D.jpg

 

  Opon tunneilla on käyty läpi erilaisia ammatteja ja monikin on kiinnittänyt huomioni. Se on oikeastaan hyvin kiehtovaa, kun huomaa että tulevaisuus on aivan auki. Ei voi koskaan tietää mistä itsensä löytää, pitää vain pidellä kiinni ja antaa tuulen viedä. Tulevaisuutta ei voi koskaan suunnitella etukäteen, mikä tahansa voi tulla eteen ja tehdä suunnitelmista totaalista mössöä. Ehkä minusta tuleekin hävittäjälentäjä tai jotain sellaista. Koskaan ei voi tietää....

  Koskaan ei voi tietää mitä maailmalla on meille tarjota. Itse yllätyin iloisesti itsenäisyyspäivänä, kun liikunnanopettajamme piti erittäin hyvän puheen siitä, mitä tulevaisuudella on meille tarjota. Se antaa vapautta, mutta myös huimasti vastuuta. Sen tasapainon etsiminen kestää jokaisella meistä oman aikansa. Niin kesti suomellakin.

 

Zurück an das was war,
An jedem so geliebten
Vergangenen Tag.
Ich stell mir vor
Dass du zu mir stehst
Und jeden meiner Wege
An meiner Seite gehst.
Ich denke an so vieles seitdem du nicht mehr bist
Denn du hast mir gezeigt
Wie wertvoll das Leben ist.
Wir waren geboren um zu leben
Mit den Wundern jeder Zeit,
Sich niemals zu vergessen
Bis in aller Ewigkeit.
Wir waren geboren um zu leben
Für den einen Augenblick,
Bei dem jeder von uns spürte
Wie wertvoll Leben ist.

 

Saga

Kirjoitettu 16.12.2018

 

 

lauantai, 8. joulukuu 2018

Nostalgiaa

Hei!

 

  Luin vanhan blogini kokonaan läpi alusta lopuun. Ensimäiset postaukset nähtyäni meinasin purskahtaa nauraamaan. Olen kehittynyt ja muuttunut aivan valtavasti enkä vain kirjoittajana. Olen kasvanut ja kypsynyt aivan valtavasti myös ihmisenä. Alan vihdoinkin saada itseni ja elämäni kunnolla tasapainoon. Jotkut asiat tulevat aina olemaan sisälläni ja tiedän, että en koskaan pääse niistä täydellisesti eroon. Joka päivä muistan sen kaiken, mutta se ei enää piinaa minua. Joskus on huonojakin päiviä, mutta koko ajan harvemmin.

  Ne asiat, joista puhun ovat oikeastan kaikki se, mitä minulle on tapahtunut vanhempieni eron jälkeen. Lähdin äitini mukaan, joka ei osannut pitää huolta itsestään ja vielä huonommin minusta. Hän haki turvaa juuri sellaiselta ihmiseltä, johon olisi pitänyt luottaa kaikkein vähiten, joka auttoi kyllä meitä, mutta oli ehkä ahdistavin ihminen koskaan. Sen päälle tappelu kotikoulun kanssa vei kaikki voimani, kun yritin päästä kuutosluokan kunnialla läpi. Seiskaluokalle menin isäni luokse ja tavalliseen kouluun, joka oli raivostuttavien luokkalaisten takia yhtä helvettiä. Menetin kaiken lisäksi myös ihmisen, jota pidin ukkinani, hän oli siis äitipuoleni isä.

 

IMG_20181028_172333%5B1%5D.jpg

 

  Minulle tapahtui siis todella paljon ja kaiken sen keskellä yritin löytää itseäni ja saada tietää kuka edes olen.  Nyt, kun olen saanut kysymysiini vastauksia ja toipunut suunnilleen kaikesta siitä, mitä minulle on tapahtunut ja tunnen oloni paljon paremmaksi. Kaiken sen keskellä kasvoin huimasti ihmisenä ja opin paljon tärkeää. Ymmärsin, että välttämättä asioiden todellista arvoa ei voi ymmärtää, ellei menetä jotain tärkeää. Silloin antaa huimasti enemän arvoa sille, mitä on saanut. Se saattaa olla tietyllä tavalla julmaa, mutta sellainen elämä on. Kannattaa vain elää elämää ja nauttia siitä kaikesta mitä omistaa, sillä mikään ei ole itsestään selvää. Niin ainakin minä aion tehdä.Opin myös kantapään kautta, että tiukoissa paikoissa ei kannata aina ajatella vain muiden hyvinvointia ja laiminlyödä itseään. Ainakaan se ei todellakaan ole 12-vuotiaan tytön tehtävä...


  Kirjoitan tätä postausta  23.11 klo. 2.34  äitini luona ja yritän saada itseni nukkumaan, todella huonolla tuloksella tosin.... Joskus minua ei vain nukuta, tein sitten mitä vain. Painajaisetkaan eivät oikein auta asiaa. 

 

But maybe she just wanted to be free
Heartless pictures on TV
Change that channel
That could have been me I said
Maybe she just wanted to be free
So I just kept breathing my friends
Waiting for the man to choose
Saying this ain’t the day that it ends
There’s no white light
And I'm not through
I’m alive , I'm alive
And I've got so much more
That I want to do with the music
Was it music that saved me ?

George Michael on pelastaja...Tas kerran.
Hyvää yötä ihmiset :3
 

Saga

 

No change, I can't change, I can't change, I can't change,
But I'm here in my mold, I am here in my mold.
And I'm a million different people from one day to the next
I can't change my mold, no, no, no, no, no, no, no
Cause it's a bittersweet symphony this life.
Trying to make ends meet, trying to find some money then you die.
I'll take you down the only road I've ever been down
You know the one that takes you to the places where all the veins meet, yeah.
No change, I can't change, I can't change, I can't change,
but I'm here in my mold, I am here in my mold.
But I'm a million different people from one day to the next
 

sunnuntai, 25. marraskuu 2018

Uudistus

  Pitkästä aikaa!

 

  Noin. Vihdoinkin pääsin eroon asiasta, joka on häirinnyt minua ainakin puoli vuotta. Vihdoinkin olen tyytyväinen. Nyt kun olen päässyt eroon tavattoman häiritsevästä blogiosoitteesta (joka on muuten peruja vanhasta kepparitallini blogista) , niin voinkin alkaa kertomaan eräästä minulle todella tärkeästä asiasta, eli musiikista.

  Minulle musiikki on suunnilleen yhtä tärkeää kuin hyvät koenumerot tai happi. Melkein joka ainoaan kappaleeseen, joa on minulle tärkeä liittyy paljon muistoja, tunnetiloja ja mielleyhtymiä. Se saa minut myös rauhoittumaan ja keskittymaan esimerkiksi koulussa tai läksyjä tehdessä. Toisin sanoen: olen kuulokkeet korvilla melkein 24/7, olin sitten missä tahansa. 

  Karkaan hyvin usein todellisuudesta musiikin avulla, siitä on oikeastaan tullut tapa. Mielikuvitukseni on vuosien harjoittelun ansiosta ilmiömäinen, jos saan sanoa. Hyvin usein musiikki tuo minulle mielikuvia joistakin tapahtumista, joita voisi oikeastaan verrata elokuvien kohtauksiin, mutta ne tapahtuvat vain pääni sisällä.
Onko tapani hyvä vai huono, sitä en todellakaan tiedä. Ylensä kuuntelen hyvin tarkasti sanoja ja joskus se on melkein tärkeämpää kuin sävel. Saatan viettää tuntikausia ajatuksissani tai tuijottaa musiikkivideoita miettiä niiden tapahtumia, tai keksiä niille jatkoa. 

  Musiikkimakuni on valtavan laaja, mutta minulla on kuitenkin muutama suosikki. Olen aina pitänyt hieman vanhemmasta musiikista ja olen ruvennut viime aikoina kuuntelemaan sitä entistäkin enemmän. Erityisesti pidän jostakin syystä George Michaelista, jokin hänen musiikissaan on sellaista mikä saa minut hyvälle tuulelle. Yleensä lempimusiikkini vaihtelee koko ajan ja vastaukseni saattaa olla yhtenä päivänä yksi ja toisena toinen. Lopputulos on se, että luettelen valtavan määrän artisteja ja kappaleita, joista pidän. Ainoastaan yksi ainoa biisi on aina (noin kolme vuotta) ollut  lempparini ja se on Nightwishin Elan. 

 Yksi syy siihen että pidän vanhemmasta musiikista on se, että olen kuullut sitä todella paljon, sillä meillä soi Radio Nostalgia melkein koko ajan. Alussa en pitänyt siitä, mutta nykyään pidän siitä paljon siitä todella paljon enemmän kuin 2000-luvun musiikista. Jos minulta kysytään, niin nykyajan iskelmä on suurimmaksi osaksi pelkkää massatuotantoa ilman minkäänlaista sanomaa. (puhun siis nyt siitä 40 prosentista nykymusiikkia, jota kuulee kaikkialla koko ajan)  En voi sille mitään. Ei että minä kuulostan vanhalta mummolta juuri nyt:D
 
  Mutta totta se on, vanhat ajat olivat musiikin kannalta katsottuna mielestäni hyvin erilaiset ja paremmat. Kun tarvitsen taustamusiikkia vaikka läksyjä tehdessä, joudun aina etsimään hyvää musiikkia kauan ja yleensä säästän itseltäni sen vaivan pistämällä soimaan 80-luvun hittilistan tai ihan vain meditaaatio-tai housemusiikkia. Mutta ei sillä että niitä helmiä ei olisi olemassa! Niitä pitää vain etsiä. Kuuntelen hyvin paljon George Michaelin lisäksi Nightwishiä, Sonata Arcticaa, Dire Straisia,  Lana Del Reytä, Aviciita, Housea (se genre siis) Imagine Dragonsia ja valtavasti satunnaisia kappaleita mitä olen puolivahingossa löytänyt. Niitä on kymmeniä, ellei jopa satoja. 

 

I think there's something you should know
I think it's time I stopped the show
There's something deep inside of me
There's someone I forgot to be
Take back your picture in a frame
Don't think that I'll be back again
I just hope you understand
Sometimes the clothes do not make the man
All we have to do now
Is take these lies and make them true somehow
All we have to see
Is that I don't belong to you
And you don't belong to me, yeah yeah
Freedom! (I won't let you down)
Freedom! (I will not give you up)
Freedom! (Have some faith in the sound)
You've gotta give for what you take (It's the one good thing that I've got)
George Michaelin Freedom on aivan loistava. 
 
Saga

  

  

  • Blogista

    Jaan tänne mietteitä ja asioita elämästäni, annan risuja ja ruusuja yhteiskunnalle, kritisoin milloin mitäkin asiaa.
    Erittäin asiantuntevia musiikki- ja kirja-arvostelujani ei saa myöskään unohtaa!
    Joskus saatan jopa höpöttää ihan muuten vain ilman pointtia erittäin huonon huumorin kera.

  • Minusta

    Olen Laura, vuosimallia 2004 oleva tyttö. Olen juuri nyt 14 vuotta ja käyn kasiluokkaa. Elämäni koostuu lähinnä kirjoista, musiikista ja joskus hyvin epäilyttävistä projekteista ja kokeiluista...
    Sydäntäni lähellä ovat myös perhe,kirjoittaminen,käsityöt ja ihan kaikenlaiset karvaiset otukset, erityisesti koirat ja hevoset.
    Jos haluat tietää enemmän minun kaoottisesta mielestäni ja perhe-elämästäni, niin sen kun vain jäät linjoille!