Hei!

  Olen odottanut kevättä jo kauan. Sitten kun se tulee, tapahtuu sama kuin aina ennenkin. En edes huomaa ja sitten onkin melkein jo kesä.

Tänä vuonna olen ollut tarkkaavaisempi. Olen pitänyt luontoa silmällä ja ensimmäistä kertaa elämäni aikana pääsin oikeasti seuraamaan kevään tuloa. Huomasin hitaasti lämpenevät päivät, lumen sulamisen ja lintujen sirkutuksen. Huomasin jäiden hitaan sulamisen (ainakin silloin kun tajusin seisovani nilkkojani myöten vedessä rantajään pettäessä. Uskokaa pois, se herättää koomasta paremmin kuin mikään muu...) ja pienet suloiset pajunkissat pääsiäisenä. Pian puutkin ovat jo lehdessä ja kohta on täysi kesä. 

  Olen myös huomannut, että itsekin herään eloon samaa tahtia luonnon kanssa. Olen ollut koko talven aika hukassa, itse sitä edes kunnolla huomaamatta. Mikään ei ole oikein tuntunut miltään. Olen ollut väsynyt, ahdistunut ja stressaantunut. Tuntui, kuin luonteenikin oli laajentunut joksikin tunnistamattomaksi. Olin arka, hiljainen ja vetäytyvä. En yhtään oma itseni.

  Perheen tuki ja psykologikäynnit ovat kuitenkin tehneet tehtävänsä. Eräänä iltana isäni sanoi, että tuntuu kun hän olisi saanut vanhan ja huolettoman tyttärensä takaisin. Aina hymyilevä, iloinen ja nauravainen. Sellainen minä olin. Sellainen minä taas olen. Huomaan, että olen muuttunut. Minä olen aivan erilainen kuin syksyllä. Huumorintajuni on ainakin tullut takaisin. Osaan joskus olla äärettömän sarkastinen ja naljaileva, jos haluan. Nauran paljon, sanon mielipiteeni ja uskallan olla oma itseni. Hieman hullu ja sekopäinen, mutta myös vakava tarpeen tullen. Hieman pikkuvanha, mutta nykyään se ei enää huvita ihmisiä samalla tavalla kuin ennen. Minua pidetään nyt nuorena naisena, jolla on omia mielipiteitä. Se osaa vieläkin hämmentää minua hieman. Se totuus, että en ole enää lapsi.

 

IMG_20181027_102950%5B1%5D.jpg

 

  Nykyään minulla on taas aikaa harrastuksilleni. Olen päässyt taas lukemisen makuun ja siitä ei meinaa tulla loppua. Otin uudelleen luettavaksi ehkä parhaan kirjasarjan koskaan, jääkansan tarinan. Ensimmäisen kirjan jälkeen jäin taas auttamattomasti koukkuun ja nyt en enää osaa ajatella mitään muuta. Ahmin kirjoja aivan mielipuolisella vimmalla, vaikka oikeastaan minun pitäisi lukea kokeisiin. Läksypinot ovat pelottavan suuret ja tajusin vasta, että koulua on enää kuukausi. Meillä on vielä seitsemän koetta ennen lukukauden loppua. Se on hieman pelottavaa, mutta ei mitään uutta. Uskon selviäväni kokeista kunnialla, sillä se ei ole ennenkään tuottanut hankaluuksia. Suhtautumiseni opiskeluun on muuttunut, mutta silti se on tehtävissäni etusijalla. Ensin työ, sitten huvi. Yleensä.

 

IMG_20181231_144606%5B1%5D.jpg

 

  Sormiani syyhyttää kirjoitusvimma, mutta vielä en ole kerennyt jatkaa kirjojani. Tunneilla usein kirjottelen pieniä novelleja ja katkelmia ajatuksistani. Yleensä ne liittyvät jollain tavalla lukemiini kirjoihin tai katsomiini elokuviin. Inspiraatio on valtava, enkä aina saa kirjoitettua kaikkea tekstiä ylös. Onneksi se pysyy tallessa pääni sisällä ja kehittelen aivan uudella vimmalla mielikuvitusmaailmojani. Olen aina elänyt jonkinlaista kaksoiselämää oman pääni sisällä, sillä mielikuvitukseni on aivan tavattoman vilkas. Kuvittelen tapahtumia ja kehittelen henkilöhahmoja tarinoihin, joita on kymmeniä, ellei satoja. Kaikki eivät ole ehkä kirjoituskelpoisia, mutta silti minulla olisi materiaalia vaikka tuhatsivuiseen satukirjan. Tarinoita olisi vaikka millä mitalla, mutta en osaa vielä oikein kirjoittaa niitä ylös. Olen kuitenkin kehittynyt ja voisin sanoa, että pienellä harjoituksella minusta voisi tulla hyväkin kirjoittaja. Joskus haluaisin ehkä olla jopa kirjailija, sillä se on ollut pienestä asti salainen unelmani.

Kevätsateita odotellessa.,.

Alec Benjamin, Let Me Down Slowly

This night is cold in the kingdom
I can feel you fade away
From the kitchen to the bathroom sink and
Your steps keep me awake
Don't cut me down, throw me out, leave me here to waste
I once was a man with dignity and grace
Now I'm slipping through the cracks of your cold embrace
So please, please
Could you find a way to let me down slowly?
A little sympathy, I hope you can show me
If you wanna go then I'll be so lonely
If you're leaving baby let me down slowly
Let me down, down
Let me down, down
Let me down, let me down
Down, let me down, down
Let me down
If you wanna go then I'll be so lonely
If you're leaving baby let me down slowly
 
Saga