Hei!

 

  Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet melkoista vipinää. On ollut mummin muutto, veljen luona vierailua ja käyntiä pohjanmaalla. Viikkoja tähdittää järkyttävän määrä kokeita ja muita koulujuttuja. Vapaata aikaa ei siis kamalasti liikene sellaisille asioille kuin kaverit, kirjoitus tai käsityöt. Luojan kiitos kohta on loma... Sitä tarvitaan taas aika kipeästi.

  Yleensä koulu on ollut minulle tärkeimpiä prioriteetteja, mutta nyt kiinnostus on aikalailla pohjamudissa. Ensiviikolla on neljä koetta ja sen jälkeen on enää parin isomman jutun loppusilaukset ja se on sitten tämän vuoden osalta siinä. Ei vaan millään jaksaisi lukea kokeisiin kun voisi tehdä paljon hauskempiakin juttuja. Olen kepittänyt itsestäni viimeisenkin pisaran minkä vaan irti saan. Turhankin monta yötä on vietetty kahvikupin ja koulukirjan seurassa. Ei vaan enään maistu oikein miltään.

 

IMG_20181027_104534%5B1%5D.jpg

 

  On se kuitenkin hankala uskoa että kohta on jo puolet kasiluokasta käyty. Tähän mennessä se on mennyt aikalailla loistavasti. Ei ehkä aivan ruusuilla tanssien mutta melkein. Kohta pääsen siihen osaan elämässäni, jota olen odottanut loputtoman tuntuisen ajan. Mopokortit, kesätyöt, lukiot ja kaikki sellaiset hauskat asiat. Joskus tiesin jo tarkalleen, mitä elämältä halusin ja olin innokas näkemään tuleeko se tapahtumaan. Olen kuitenkin huomannut, että vaihtoehtoja on aivan valtavasti ja monikin on alkanut tuntua houkuttelevalta.

    Jonkun aikaa sitten olin aivan varma, että haluan olla eläinlääkäri. Se on oikeastaan edelleenkin päällimmäisenä mielessä, mutta olen myös alkanut kiinnostua paljon kirjoittamisesta ja taiteesta. En ole ollenkaan varma onnistuisinko sillä hankkimaan elantoni, voi olla että ne jäävät vain harrastukseksi. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni, mutta sen tiedän että kärsivällisyyteni ei riittäisi mihinkään sen suurempaan kuin harrastukseen.

 

IMG_20181027_102346%5B1%5D.jpg

 

  Opon tunneilla on käyty läpi erilaisia ammatteja ja monikin on kiinnittänyt huomioni. Se on oikeastaan hyvin kiehtovaa, kun huomaa että tulevaisuus on aivan auki. Ei voi koskaan tietää mistä itsensä löytää, pitää vain pidellä kiinni ja antaa tuulen viedä. Tulevaisuutta ei voi koskaan suunnitella etukäteen, mikä tahansa voi tulla eteen ja tehdä suunnitelmista totaalista mössöä. Ehkä minusta tuleekin hävittäjälentäjä tai jotain sellaista. Koskaan ei voi tietää....

  Koskaan ei voi tietää mitä maailmalla on meille tarjota. Itse yllätyin iloisesti itsenäisyyspäivänä, kun liikunnanopettajamme piti erittäin hyvän puheen siitä, mitä tulevaisuudella on meille tarjota. Se antaa vapautta, mutta myös huimasti vastuuta. Sen tasapainon etsiminen kestää jokaisella meistä oman aikansa. Niin kesti suomellakin.

 

Zurück an das was war,
An jedem so geliebten
Vergangenen Tag.
Ich stell mir vor
Dass du zu mir stehst
Und jeden meiner Wege
An meiner Seite gehst.
Ich denke an so vieles seitdem du nicht mehr bist
Denn du hast mir gezeigt
Wie wertvoll das Leben ist.
Wir waren geboren um zu leben
Mit den Wundern jeder Zeit,
Sich niemals zu vergessen
Bis in aller Ewigkeit.
Wir waren geboren um zu leben
Für den einen Augenblick,
Bei dem jeder von uns spürte
Wie wertvoll Leben ist.

 

Saga

Kirjoitettu 16.12.2018