No hei ihmiset.

  Joulu tuli ja meni. Joulukuusi raahattiin sisään ja sitte taas ulos. Ennen kuin edes huomasikaan, ihmettelenkin taas koulunpenkillä fysiikan ja matikan kummallisuuksia. Joulu itsessään meni ihan hyvin. Hyvässä seurassa on vain se huonon puoli, että aika menee ihan liian nopeasti. Valvomme velipuolen kanssa pitkälle yöhön ja katselimme huonoja jouluelokuvia. Pidän valtavasti siitä, että hän on oikesti läsnä koko ajan ja hänen kanssaan voi puhua melkein mistä vain. Aina ei tarvitse edes puhua, vaan saatoimme vain istua vierekkäin ihmettelemässä omia ajatuksiamme, kunnes jompikumpi sanoi jotain hervotonta. Riehuimme ulkona leikkien lumisotaa ja ajoimme potkurilla. Kuumaa kaakaota ja korttipelejä. Paras talvi hyvin pitkään aikaan.

  Minua ei oikeastaan edes harmittanut paljoa koulunpenkille palaaminen. Joulutodistukseni oli loistava ja keskiarvo mukavasti yli yhdeksän. Olen melko ylpeä siitä. Koulussa olo oli joskus kuin kissalla koirien keskellä. Suhtaudun edelleen varovasti ihmisiin, enkä kamalasti juttele kenellekkään muulle paitsi parhaalle ystävälleni. Minusta saa hyvin helposti kylmän ja töykeän kuvan, vaikka olen kaikkea muuta. Olen kuitenkin vähitellen alkanut rentoutua ja saatan jopa jutella muutamille tytöille luokaltani. He eivät todellakaan ole niin kamalia, kuin kuvittelin. Eivät ollenkaan.

 

IMG_20180821_201534%5B1%5D.jpg 

  Koulupsykologin ja kuraattorin luona käynnit ovat todella auttaneet minua, vaikka joskus epäilinkin sitä. Olemme viikonlopun ja maanantain Juankoskella korjaamassa äitipuoleni omakotitaloa. Huomaan että olen oikeasti kasvanut siitä pelokkaasta ja arasta nuoresta naisenalusta, joka joskus olin. Ennen tänne palaaminen ahdisti aina suunnattomasti, mutta nyt huomaan oloni olevan kotoisa. Sisarukseni ja monet tutut ovat tulossa auttamaan talon kunnostuksessa, ja odotan sitä innolla. Minä luultavasti toimin täällä apukokkina ja juoksutyttönä, niin kuin yleensäkin. Rakastan maalaamista ja touhuista ja juuri sitä pääsen tänään tekemään. Minua tosin säälittää peittää kaikki äitipuoleni tekemät kauniit maalaukset, jotka koristavat melkein kaikkia sisäseiniä. Olohuoneessa oli feenikslintu, makuuhuoneessa susilauma ja toisessa makuuhuoneessa hevonen, joka on tosin vielä tallella. Eteiskäytävää koristi upea savanni, josta on jäljellä enää seepra, leijona ja puolikas norsu. Kohta nekin ovat poissa, kun rupean maalaamaan ovia.

 

IMG_20181027_102647%5B1%5D.jpg

 

  Vaikka Punkaharju onkin tavattoman kaunis ja luonnonläheinen paikka, tunnen itseni vieläkin hieman vierailijaksi. Molemmat vanhempani ovat Louhelta ja isäni sukujuuret ovat karjalasta. Se tekee minusta tietyllä tapaa paikkakuntalaisen, mutta silti pidän enemmän uteliaista savolaisista, sillä olen itse hyvin paljon samanlainen kuin he. Olen elänyt melkein neljätoista vuotta Kuopion karussa ja hieman jopa synkeässä maisemassa ja kaikesta huolimatta en vaihtaisi sitä mihinkään. Tiedän kuitenkin, että ajan kanssa totun kyllä uuteen kotiseutuuni, mutta joskus leikitellen ajatuksella, että voisin aikuisena asua Pisankoskella keskellä metsää ja täysin omassa rauhassani. Olen totaalinen luonnonlapsi, enkä sovi kaupungin vilkkeeseen ja vilinään pitkäksi aikaa kerrallaan. No... aina voi unelmoida. Aina unelmat eivät toteudu, mutta niitä miettiessä tuntuu siltä, että aikaa on loputtomasti. 

 

Is there a time to run for cover
A time for kiss and tell
Is there a time for different colors
Different names you find it hard to spell
Is there a time for first communion
A time for East Seventeen
Is there a time to turn to Mecca
Is there time to be a beauty queen
Here she come, oh oh
Beauty plays the clown
Here she comes
Surreal in her crown
 
George Michael vaan sopii aina joka ikiseen hetkeen.... 
 
Saga
Kirjoitettu 10.1.2019